Ruokailua

Tänään käytiin sydänpolilla kontrollissa, viime ultran näkymät kun oli niin huonot. Koska viime käynnistä oli vähän aikaa ei ollut iloiseksi yllätykseksi ollenkaan verikokeita, saturaatiot vain. Toivo ei sitten yhtään tykännyt ultrasta ja annettiin pojalle aikaa rauhoittua kolmeen otteeseen kunnes onneksi uni voitti ja kaikki saatiin näkymään mitä pitikin. Sydän asiat entisellä mallillaan. Leikkaus aikaa odotellaan jännityksellä ja kauhulla, sitä ennen pitäisi vaan parantua tuosta sitkeä flunsasta joka on kyllä jo helpottamaan päin. Lopuksi käytiin vielä ravitsemus suunnittelijan luona. Lisiä vähän nosteltiin painoa vastaamaan, mutta maito määrää ei onneksi nostettu on meinaan aika rajalla että saa kaiken menemään ilman oksentelua.

Nyt pitäisi aloittaa kunnon tsemppaus kiinteiden kanssa. Tähän asti ollaan syöty kerran päivässä perunaa. Välillä menee yksi lusikallinen ja välillä koko jääpalankokoinen satsi. Vitsi kuinka hurjaa, muut vetää varmaan purkillisen. Tosiaan olen kokonaan unohtanut että Toivo on jo niin iso että voi syödä jo vaikka mitä. No nyt aletaan syömään aamu- ja iltapuuro sekä kaksi kertaa päivässä soseita, ehkäpä toinen kasvista ja toinen hedelmää. Maitoa hörppäillään sitten nokkamukista. Lihaakin kuulemma jo voitaisiin tarjota, mutta jospa nyt rauhallisesti aloitellaan kasviksilla. Oon oikeestaan luovuttanut tuon tuttipullon kanssa ja panostan kaiken ruokailuun käyttämäni energiani lusikalla syömiseen. Mea onneksi auttaa ja näyttää Toivolle hienosti mallia kuinka suu kuuluisi avata. Sisko on ylpeä uudesta tehtävästään ja syö nyt itsekkin aamupäivä ruoan paljon paremmin.

Tänään kaivettiin syöttötuoli kellarista ja syötiin vähän siinäkin. Hienosti Toivo osasi tuolissa istua, pientä keikkumista oli, mutta eiköhän se siitä, ei kuitenkaan valu mihinkään suuntaan. Ekaksi ajattelin, että odotan torstaista fyssarin luona käynti ja hänen mielipidettään, mutta enpä malttanut. Torstaina ohjelmassa myös rsv rokote ja illalla vielä isosiskon kaveri synttärit.