keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Toivo 7kuukautta

Ihana seurata toisen kehittymistä, joka päivä huomaa jotain pientä edistymistä. Toivo esimerkiksi kiskoo sukkaa koko ajan jalastaan tai syöttötuolissa ollessaan renkuttaa itseään ees taas ja tietysti hymy korvissa. Ja tulihan lauantaina se vatsalle kääntyinenkin. Ja muuten peg-letku ei tunnu yhtään haittaavan vatsalla oloa, Toivo viihtyykin vatsallan nyt suht hyvin. Toivo sai ihanalta Viljalta "hyppytuolin" lainaan ja on alkanut nyt viihtymään siinä mukavasti. Usein maidon valuessa on siinä viihtymässä.



Tänään juhlan kunniaksi leivottiin kakku ja herkuteltiin muutaman pikkuneidin kanssa. Toki Toivonkin annettiin maistaa täytettä, huulille sipaisin pienen klöntin. Ilme oli vähän ihmettelevä ja kyllä se huulilta katosi. Muuten kiinteiden syöminen takkuaa. Korvatulehdus sai syömisen loppumaan kokonaan ja ollaan oikeastaan lähtöruudussa. Sen mitä sisään saa niin menee alas asti, mutta kun suu ei aukea. Kaiken maailman viihdytykset ja huijaamiset käytössä, mutta ei niin ei. Jos jollain hyviä vinkkejä kuinka sen suun saa auki, niin jakakaa ihmeessä.


Toivon unirytiä vähän yritän muokata. On alkanut nyt aamuisin heräämään 5-6 aikaan ja juttelee sängyssä pirteänä, ei vaan illalla meinaa millään jaksaa ees seiskaan asti olla hereillä. Tänään käytiin sitten ulkoilemassa alku illasta ja otti siellä pikku tirsat, niin nyt jaksoikin olla kasiin asti hereillä. Toivotaan että pakkaset pysyy poissa ja päästään jatkossakin ulos nukkumaan. Toivo nykyään aika herkkä uninen ja säpsähtää helposti hereille päiväunilta, eikä nukahda enää oikeestaan sitteriin. Olisi siis vietävä sänkyyn ja sit pelkona että jää sinne jo yöunille. Tänään hyvinkin onnen täyteinen päivä.



2 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Minäkin olen seurannut Toivon kehittymistä. Kiitos blogisi. Hurjan söpö poika teidän Toivo!

Ei minulla nyt mitään hyvää vinkkiä ole siihen suun auki pitämiseen, mutta sen vaan sanon, että viihdytyksiä ja räikeitä huijaamisia ei kannata lopettaa, vaikka väsyttäis ja kyllästyttäis. Me taisteltiin nenämahaletkun kanssa noin 10kuukautta sydänkäpyläisen kanssa. Pikku hiljaa ruokalistalta alkoi sitten hävitä kaikenlaista sinne suuhun :-)

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä ruokailujen kanssa, meillä kans taisteillaan ja ollaan kokeillut kaiken(meillä kans sydänlapsi),vinkkejä ei löydy, kärsivällisyys vaikka tekis välillä heittää koko lautanen ikkunasta ulos. Nyt 5kk jälkeen on hoksannut että välillä voi avata suutakin mut ei mitään suuria määriä menee. Pegiin meneev suurinosaa.