Aamulla kun mentiin olivat hoitajat juuri saaneet tehtyä aamupesut, käyneet oikein kylvyssä. Toivohan inhoo itsensä näpertelyä ja olikin suuttunut oikein kunnolla. Oli huutanut puoli tuntia ja hoitajat olivat laittaneet jo lisähapenkin taas menemään kun saturaatiot olivat tippuneet niin komeesti ja antaneet oikein morfiinia. Aamun poika olikin sitten uninen tuosta morfiinista, mutta kun lääkkeet lopettivat tehoaan oli poika pirteä ja hymyilevä. Vähän vielä ihmetytti oudot naamat, mutta selvästi parempi kuntoinen jo. Tulehdusarvot olivat eilisiltaisissa verikokeissa 117, tänään onneksi laskusuunnassa 88. Huomenna tai sunnuntaina varmaan kotiin. Toivon asioita ei ole ehditty käsitellä vielä kirkar kokouksessa, mutta veikkasivat seuraavn leikkauksen olevan 1-2 kuukauden päästä. Eli ei nyt ihan kiireellisenä mennä, mutta aikas pian kuitenkin.
Tänään äiti ja isi saivatkin ihan uudenlaisen jännityksen aiheen, kun kirurgi tuli kyseleen saisivatko
uutisista tulla haastattelemaan meitä uuden lastensaairaalan tiimoilta. Suostuttavahan se oli, vaikka ei ollut äiti tarttunut aamulla meikkipussiin ja hiuksetkin harottivat miten sattuu. Iskä vetäskin pipon päähän niin sai hiukset harottaa miten huvittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti