Taas

kotona, koko perhe. Saas nähdä kuinka kauan. Kyllähän mä sen kaa kotonakin pärjään, pelkään vaan tuota kuivumista. Poika siis edelleen vääntää löysää kakkaa ja pulauttelee reippaasti. Ensi viikolla mennään kontrolliin. Saatiin myös reissusta mukaan pumppu jolla ruoan saa menemään hitaampaa, jospa sekin vähän auttaisi. Ja se piippaa kun maito loppuu ja sen takia on pakko nousta ylös sängystä että hiljenee. Taidan alkaa pääsemään aikasemmin nukkumaan.

 Tänään esikoinen täytti seitsemän vuotta, tuli oikein sairaalalla tippa linssiin kun mietin kuinka seitsemän vuotta sitten kävelin käytävällä kantaen vastasyntynyttä ja toivoen samaa kuin tänään, "älä vaan oksenna, että päästään kotiin". Silloin ei päästy ja kolme viikkoa vierähti sairaalassa, tänään onneks päästiin .

Toivo oppi uuden taidon sairaalassa, nostaa jalat kohti kattoa, ihana. Arvatkaas onko vaikee saada kameralle. Vein Toivolle unileluksi pupun ja se taisi olla koko reissun paras lelu. Ei uskoisi vaalean värinen kun on, mutta sitä poika retuutti niin korvasta kuin jalastakin ja tietysti piti sitä välillä maistaakkin. Nukahtaessaan tykkää näpertää jotain ja olen kokenut tuon pupun olevan siihen paras, juuri oikean kokoinenkin tarttumiseen. Rätti kun on sen verran suuri että jää helposti naaman päälle.