19. päivä

Tänään Toivolta poistettiin kaksi viimeistä dreeniä, keuhkokuvatkin näytivät hyviltä. Jospa niistä päästäisiin lopullisesti. Mulla on mielessä kauhukuva, että joutuvat laittamaa vielä takaisin. Puhuivat että poistaisivat huomenna kaulassa olevan "tipan" ja rintakehästä sisään menevät johdot (ne millä rytmin saa vaihdettua, mä en muista millään niiden nimeä). Kaikki ruoat tähän asti valutettu letkuun. Aamusta sitten koitettiin vähän maistella pullolla, että miltä se maito maistuukaan. Toivo valutteli suurimman osan suupielestä ulos. 

Kello kolmen ruokailulla kokeiltiin taas hetki happiviiksiä ja sainkin Toivon syliin maistelemaan maitoa. Päivän kohokohta tai ehkä viikon. Ajattelin jo, että huutaa varmaan ihan hulluna kun ei oo sylissä ollut aikoihin. Mutta ei, Toivo tapitti mua silmät pyöreinä ja oli tosi tyytyväinen. Voi näitä äitinä olemisen huippuhetkiä.

Päivään mahtuu vähän huonoakin, saturaatiot tipahti päivällä alle 60 ja Toivo hengiteli tosi vaikeasti. Onneks kesti vaan hetken. Muutenkin jo pelkkä hengittely rasittaa Toivoa hirveästi ja hereillä ollessa pulssi kohoaa melkein 180 ja sitten varsinkin jos vattaa vääntää. Nasaalista ei varmaan hetkeen päästä eroon. Mut en anna sen pilata mun huippu päivää.

Avaudunpa vielä, vaikka kuinka paljon arvostankin hoitajien hyvin tekemää työtä en sano tätä mitenkään hoitajia kritisoiden, musta nyt vaan tuntuu tältä. Toivolla on tosi rasittava hoitaja, se hösää koko ajan ja jo pelkkä vaipanvaihto on yksi iso show. Mä en kestä sitä.  Pelkään vielä joku päivä, että sanon sille jotain tosta hösäämisestä. Onneksi mulla oli illalla Mona seurana ja apulaisena ojentamassa vaippaa, rasvaa ja sai jopa työntää lääkkeet letkuun. Keskityinpä sitten Monan kanssa touhuamiseen kuin siihen hoitajaan.