lauantai 13. elokuuta 2011

29. päivä

11 tunnin sairaala päivä takana, väsyneenä jätin taas kerran sydämeni sairaalaan. Joka aamu hädällä sairaalaan, eikä ikinä malttaisi lähteä pois vaikka kotonakin pitäisi olla antamassa rakkautta tytöille. Tänään muutenkin itsellä henkisesti raskas päivä ja tuli itkuakin väännettyä sairaalassa moneen otteeseen. Välissä on liikaa aikaa ajatella ja kelata asioita taaksepäin. Eilen lääkärin tekstejä lukiessa iski taas se kuinka pienestä olikaan kiinni, että Toivo on vielä olemassa.



Toivo ollutkin reippaampi kuin äiti ja ruvennut oikeen imeen pulloa, joten maitoakin menee jo hienot 30ml kerralla. Sitten ei enää jaksa muuta kuin katsella ympärilleen. Otettiin tänään myös ilmakylpyjä, kun oli tullut vaippa ihottumaa. Ja käytiin kylvyssä, mistä Toivo ei sitten kauheasti tykännytkään kuten kuvasta näkyy.

2 kommenttia:

Viljan äiti kirjoitti...

Itke rauhassa! Sairaalassa on hyvä itkeä, niin ei tartte lasten edessä tihrustaa! Mulle aina hoitajat alkoi ehdottelemaan terapiaa, kun alkoi niagaran putoukset tulvia. Minusta se juuri on parasta terapiaa kun uskaltaa itkeä ja mietiskellä asioita jo vähän taaksekin päin. Hesassa vaan mennä porskuttaa kuin kone ja yrittää selvitä seuraavaan päivään. Kun vähän rauhottuu tilanne, niin sitten on aikaa rosessille! Sitten voikin taas kiitollisin mielin jatkaa etiäpäin <3

Voimia Mammalle Taysiin. Olen ajatuksissani usein kanssasi siellä <3

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sinullakin on Marika lupa romahtaa, joskus se tekee meille kaikille hyvää. Sitten taas jaksaa paremmin kun kerralla antaa tulla oikein kunnolla. Kuuntelija löytyy langan päästä jos haluat soitella. Sari