Näin ne päivät kuluvat järjettömän nopeasti, mutta silti tuskaisen hitaasti. Kuukausi mennyt ja Toivosta on tullut ihan Mean näköinen. Huomista päivää jännitetään on kokeita ja sydän ultraa, jos mitään muutosta sydämen osalta ei ole tullut niin meillä olis mahkut päästä kotiin. Uskokaa tai älkää, mutta voitaisiin siis saada koko perhe omaan kotiin. Meidän säkällä jotain on ja vierähtää vielä toinen kuukausi sairaalassa. Sen verran olen kuitenkin ollut kotiin pääsyn kannalla, että kävin ostaan tänään sitterin, järjestin vaatekaappia ja komensin miehen kasaamaan pinnsängyn. Koti alkaa olemaan valmis uuteen tulokkaaseen. Mea ei sitten niinkään vaan oli tänään todennut, että Toivo voi ihan hyvin olla sairaalassa eikä tarvi tulla kotiin. Tytöt kyllä molemmat odottavat innolla, että saisivat syliin, mutta eivät ole vierailleet sairaalassa niin että olisi onnistunut. Pääsisivät tytötkin hellimään veljeä kunnolla.
Toivo voinut melko tasaisesti, saturaatiot meinaavat laskea alle tavoiterajan sikeässä unessa mikä on ihan normaalia. Poitsu ruvennut syömään paremmin kun hokas kuinka sitä tuttia imetään. 30ml on tämän hetken syönti määrä ja sitten väsähtää, herää kyllä katselemaan kun laskee sänkyyn laittamaan maitoja letkuun ja sitten on niin pirteää poikaa. Pulloa ei tosin enää huoli vaan pitää suun kiinni tai kääntää päätä. Painoa oli aamuun mennessä kertynyt 3270g, ollaan siis päästy yli syntymäpainon.
ps. harvennan päivitys tiheyttä, voinnissa kun ei ole enää suuria muutoksia päivittäin. Joten älkää hermostuko
1 kommentti:
Ihania kuvia Toivosta! <3
Mervi
Lähetä kommentti