34. ja 35. päivä

Perjantai aamusta aikaisin sairaalaan, lääkäri antoi luvan kotilomaan. Aamupesujen ja ruokien jälkeen lääkkeet, maidot ja letkut matkaan ja autolla kotiin päin. Kotona ei ollut ketään meitä vastaanottamassa vaan yksi oli koulussa ja loput kaupassa. Siinä sitten Toivon kanssa katseltiin mihin oltiin tultu.

 Pian Mea saapui ja halusi heti ottaa pikkuveljen syliin, hetken jaksoi pitää ja sitten juoksi asunnon ympäri ja halusi uudestaan syliin. Tämä toistui noin 10kertaa. Niin ylpeä isosisko selitti koko ajan pikkuveljelle jotain ja auttoi innoissaan vaipanvaihdossa. Mean hoitovietti oikein syttyi.

Sitten tulikin ruoka-aika ja samalla laitettiin nenämahaletkuun jauhemaisena olevat lääkkeet. No letkuhan meni tukkoon siitä mössöstä. Ei auttanut muu kuin pakata poika takaisin autoon ja lähteä TAYSsiin letkun vaihtoon. Toivo jäi letkun vaihodon jälkeen sinne nukkumaan ja saamaan aikaisemman ruoan jämät. Isäntä kävi vielä illalla poikaa hoitamassa. Sellainen reilu tunti ehdittiin oleen kotona.

Tänään otettiin uusiksi kotiloma ja menikin paljon paremmin ja Toivo sai olla lomilla yli seitsemän tuntia. Ensimmäisenä piti tietysti päästä taas Mean hellään huomaan suukotettavaksi.

Mona ei halunnut eilen pitää vielä sylissä ja tänään uskalsi sitten muutaman tunnin mietinnän jälkeen ottaa ekaa kertaa viisi viikkoisen veljen syliin. Mona ei tosiaan ole sairaalassa halunnut Toivon kanssa sylitellä, mutta nyt kotona istui useaan otteeseen pitkän tovin veli sylissään.

Tänään onnistui lääkkeiden laitot ja syöttämiset ilman ongelmia. Toivo olikin yhden syöttövälin melkein kokonaan hereillä ja ehtikin siinä välissä katselemaan kodin leluja, vitsi on se vaan iso poika jo eikä mikään vastasyntynyt.

Nukkuminen kotona olikin sitten hankalempaa kun kuuluu kaikkia muita ääniä kuin koneiden kilkatusta. Tytöt juoksevat edes takaisin, ovi kolahtaa ja lattia narisee ja Toivo ihmettelee jokaista ääntä. Uni tulikin sitten autossa matkalla takaisin sairaalaan yöksi, onneksi oli Mona äidillä matkaseurana ja antamassa veljelle tuttia. Nyt ei vois tää äiti paljoa onnellisempi olla, onhan se surku viedä takaisin, mutta huomenna uudestaan ja EHKÄ maanantaina kokonaan kotiin.