Nyt helpotti pelko ja huoli, kun vihdosta viimein suostuivat ultraamaan Toivon sydämen. Mun pelko shuntin huonosta toiminnasta oli turha, eikä merkkejä vaajaatoiminnastakaan löytynyt eli sydän pelittää entiseen malliin. Saturaatioiden hurja lasku johtuu vain flunssasta, keuhkot eivät pelitä niin hyvin ja siksi hapettuminen huonoa. Turvotus edelleen vähän mysteeri, katsotaan josko helpottaisi flunssan myötä.
Toivo oli tänään selkeästi räkäisempi ja nyt imulla jotain irtosikin. Kuitenkin edelleen hyväntuulinen. Saturaatiot tippuu aina hereillä ollessa ja unessa pysyvät hyvinä vähällä lisähapella. Normaalisti unessa huonommat kuin hereillä, mutta eiköhän kerro siitä että sydän tekee hereillä enemmän töitä ja unessa sekin saa sitten lepoa. Kuumetta ei sentään ole. Flunssa tosin vasta alussa.
Kardiologi veikkasi, että ainakin viikko menee sairaalassa ja kotiutumisesta kuukaudenpäähän katetrointi aika. Kyselin josko saatais saturaatiomittari kotiin kun päästään, mutta ei suostu antamaan. Kuulemma turha elää mittarin varassa, oonhan mä nytkin ollut lapsesta huolissani ja tuonut sairaalaan.
Tänään ollan reenattu vasenta kättä urakalla ja hienosti Toivo kosketteli äidin naamaa ja eilisessä kuvassa ollut pupulelu on ihan paras. Se hyvä puoli sairaalassa olossa on, että Toivon ollessa hereillä mulla on sille oikeesti aikaa, eikä tarvi olla koko ajan auttamassa siskoja niiden touhuissa. Toivon nukkuessa olen sitten lukenut puolikkaan kirjan autismia sairastavasta pojasta. Onhan tää aika myös hyvä laihdutuskuuri, nälkää ei tuu ollenkaan. Tänään syöty 3leipää, puolipakettia suolakeksejä ja pullolinen energiajuomaa ja nyt iltapalaksi kaksi lihapiirakkaa. Salaa toivoin että joku olis leiponut mulle suklaakakun, mutta ei ollutkaan.
1 kommentti:
Ihania kuvia pienestä Toivosta.
Kovasti jaksamista ja tervehtymistä teille sinne! :)
Lähetä kommentti