Eilisen viimeinen vierailu alkoi lääkärien odottelulla. Toivon saturaatiot olivat tipahtaneet huolestuttavan alas ja halusivat tehdä ultran, jotta nähdään ettei sydämen taakse kerry nestetty. Jos sitä olisi pitäisi avata uudestaan, joten kirurgikin oli hätyytetty paikalle. Ultrassa kaikki näytti kuitenkin hyvältä ja päätettiin vain agressiivisesti lisätä täyttöä jääblasmalla ja rinnalle laitettiin punasolut jotta hemoglobiini ei laskisi. Jo vierailun aikana luvut lähtivät nousemaan parempaan suuntaan ja äitikin rauhottui kun lääkärit rupesivat juttelemaan muita juttuja. Siitä sitten hipsittiin yksi kerrallaan nukkumaan.
Nyt yö oli mennyt tasaisesti ja tahdistinkin on ollut koko ajan pois päältä. Oma rytmi on hyvä :) Toivo on ruvennut heräilemään ja vastailee kysymyksiin joo tai ei. Hyvin olivat sen avulla löytäneet yöllä harmittaneet asiat mm mihin sattuu ja onko jano vai mikä. Vähän oli ollut äitiäkin ikävä. Aamullakin siinä selkeästi pyrki syliini, mutta tyytyi pään silittelyyn. Aamipäivän aikana yrittävät irroitella hengityskoneesta. Siirsivät sen yöltä tälle päivälle, jotta saa rauhassa toipua.
2 kommenttia:
Toivolle hirmuisesti voimia paranemiseen <3!Ihana kuulla että Toivo jo puhuu ja vastailee :)! Terkkuja tätiltä ja siskolta <3!
Voimia koko perheelle! Tuttavaperhellä on myös HLHS-lapsi ja sivusta olen seurannut heidän ja teidän matkaanne. Heillä tämä leikkaus tehtiin vuosi sitten ja sen jälkeen kehitys kaikin osin on harpponut eteenpäin. Toivon samaa Toivolle!
Lähetä kommentti