9. ja 10. päivä

Eilen otettiin kaksi vanhempaa dreeniä pois. Toivottiin että auttaisi kipuihin, mutta päivä oli silti pelkkää särkyä. Kipu muutti vain muotoaan, ehkä lievemmäksi mutta jatkuvammaksi. Mietitittiin josko vain vatsa olisi kovalla ja aiheuttaisi kipua. Morkkukaan ei oikein auttanut. Tulehdusarvot eivät olleet laskeneet vaan nousseet vähän lisää.

Tänään aamulla odottikin äitiä totiset naamat. Yö oli ollut levoton ja päivystäjä oli käynyt pariin kertaan katsomassa poikaa ja todennut rintalastan "heiluvaksi". Aamulla lääkärit laittoivat viisaat päät yhteen ja päättivät, että tehtäisiin ensin ct-kuvaus josta Toivo jatkaisi teholle parempaan valvontaan. Kipuja oli ollut nyt viikon ajan ja poika koko sen ajan hyvin voimaton ja hiljainen. Ct-kuvauksella halusivat selvittää olisiko haavassa märkäpesäke, jota stafylokokki aureys aiheuttaa.

Ilokseni sain saatella Toivon ct-kuvaukseen ja olla paikalla siihen asti, että nukahti. Osaston käytävällä itkin, kun tuttu kysyi kuulumisia. Tuntui lohduttomalle, että poika menisi takaisin teholle missä en saisi olla jatkuvasti vierellä. Hyvä kun olin viimeisen viikon aikana vessaan päässyt.

Teholla odotteli iloinen jutteleva poika. Ja sitä juttua riittikin iltaan asti. Ct-kuvauksessa näkyi nestettä, joka hyvin todennäköisesti olis mätää. Päätettiin, että rintakehä avattaisiin vielä tänään uudestaan ja putsattaisiin kunnolla. Toimenpiteen alkaminen venyi iltaan asti ja juuri kirurgi soitti, että kaikki oli mennyt mallikkaasti.