3. päivä

Aamulla soitto osastolle ja tiedustelut yöstä; hyvin oli mennyt, rauhallisesti nukkuen ja välillä syöden. Sitten ulkoilua tyttöjen kanssa jos olisi vähemmän energiaa sairaalalla (oli kyllä ihan turha toivo) ja rintojen tyhjentämistä maidosta, oma olo ihan tukala kun maito rupesi eilen nousemaan ja nyt rinnat pinkeinä maidosta. Puoli kahdelta alkoi vierailu aika ja siksi sitten sairaalalle. Tytöt oli jo paljon rohkeampia ja Mea uskalsi silittää veljen poskea. Tulikin kesken vierailun lähtö, kun huoneeseen tuli uusi potilas eikä Mona kerinnyt veljeä paijailemaan.

Sitten suunnaksi kahvitauoko ja etsimään leikkihuonetta. Löytyihän se ja upeat lelut millaisia ei ole kotona. Saatiin samalla kuulla sairaalan pihalla olevasta puistosta ja käytiin sekin katsastamassa ennen seuraavan vierailu ajan alkamista.

Sitten Toivoa katsomaan ja nyt Monakin uskalsi veljeä silitellä. Johtojen määrä ei taida enää kauhistuttaa.

Ja tosiaan kyllähän niitä johtoja ja letkuja piisaa. Laskin eilen että kymmenen, mutta saatan olla väärässäkin. Nyt muistan vain yhdeksän;
1. kanyyli päässä, johon menee ductusta auki pitävä lääke
2. nenämahaletku
3. ja 4. molemmissa käsissä saturaatiomittarit
5. kanyyli toisen käden kyynertaipeessa, näytteiden ottoa varten
6. anturit keskivartalossa, joilla mitataan sydämen toimintaa (oikeastaan näitä on viisi ja mittaavat myös muutakin)
7. vatsalla hengitystä mittaava läpyskä
8. kantapäässä kanyyli jolla menee glukoosi (kanyyleja tosin vaihdellaan ja välillä yhdestä kanyylistä menee molemmat)
9. verenpainemittarikin on vielä jossain

Tässä kuva vielä koko hoitoklompseksista, osa vieläkin kuvan ulkopuolella

Illalla lähden vielä katsomaan Toivoa, saa olla rauhassa ja jospa saisi pikkuisen syliinkin.