Toivon tila jatkuu vakaana, hitaan varmasti turvotus vähenee ja joka kerta poika näyttää erilaiselta. Nyt erottaa jo leuan ja kaulankin. Päässä on vielä kamalan kokoinen nestepahkura takaraivolla ja muutenkin varatalo on kuin ilmapallo. Mulla on ilmapallopoika. Tässä kasvokuva tämän päivän turvotuksista näyttää vieläkin hurjalta, mutta nyt jo oman pojan tunnistaa omakseen.
Yön aikana oli saatu jätettyä yksi sydämentukilääke (nonadrenaliini) kokonaan pois. Sydän ja poika kestivät sen hienosti, verenpaineet pysyneet hyvinä ja jopa vähän nousseet. (uskallanko päästää tässä vaiheessa pienen hurraan?) Eilen illalla Toivo sai varpaita lämmittämään tädiltä saadut siilitöppöset. (Toivo kiittää ja ehkä kummartaakin)
Iltalypsyllä maitohuoneessa keskustelin Toivon huonekaverin äidin kanssa. Kas kummaa pojat ovat samalla tiellä ja sairastavat samaa sydänsairautta ikäeroakin on vain yksi päivä. Toivon kanssa toivottelemme huonekamulle ja vanhemmille paljon voimia maanantain leikkaukseen.
Tuo maitohuone on jännä paikka. Siellä tapaa mitä erilaisempia ihmisiä kaikkia kuitenkin yhdistää pienen lapsen sairaus. Siellä puhutaan asioista todella avoimesti, itketään ja nauretaan ja kaikki ymmärtävät toisiaan. Kukaan ei vähättele toisen tilaa, jokaiselle sen oman pienen sairaus on maailman isoin asia. Terapiaa parhaimmillaan nuo maitohuoneen lypsykaverit.
Lopuksi vielä kuva Toivosta kaikkien letkujen ja dreenien keskeltä, tältä näyttää mun ilmapallopoika. Siellä valkoisen lapun alla sykkii pikkuisen puolikas sydän, opetellen toimimaan niin kuin lääkärit haluaa.
ps. tänään ekaa kertaa tällä reissulla meikkasin oli aamulla niin varma olo itsestään, että pystyy oleen itkemättä.
1 kommentti:
<3 Voi sitä tädin murua on se niin rakas <3
Lähetä kommentti