torstai 21. heinäkuuta 2011

6. päivä

sairaalakäynti  1/2

Odotetaan tunti vanhempainhuoneessa ennen kuin päästään huoneeseen, meinasi usko jo loppua. Siellä se pieni makaa kaikkien johtojen keskellä, mä näen vain poikani. Käsi ei puristu enää nyrkkiin, otsa on kylmä, kasvoilla ei ilmeet vaihdu, kyyneleet valuu mun poskilla. Koneet piippaa, hoitaja ja lääkäri pyörii ympärillä, mulla ei ole mitään kysyttävää, pää lyö tyhjää. Veri ei meinaa hapettua, saturaatiot pyörii 50 ja 60 välillä. Uusi potilas tulee huoneeseen ja pitää lähteä takaisin vanhempainhuoneeseen odottamaan. Odotetaan ja odotetaan, toiset pääsevät ensin takaisin, kun aina ennen päästy samaan aikaan. Usko loppuu taas. Vihdoin kutsutaan. En uskalla katsoa monitoria kun se piippaa, silitän vain toisen poskea.



sairaalakäynti 2/2

Kerään vanhempainhuoneessa rohkeutta, taas odotetutetaan pitkään. Saturaatiot jo paremmat pyörivät 80, tila huomattavasti parempi. Huomaan jo kysyä lääkäriltä että miksi veri ei meinaa hapettua (onneksi saan melko selkokielisen vastauksen). Kysyn lääkkeistä, selviää miksi käsi ei mene nyrkkiin ja miksi kasvot on ilmeettömät, lihastarentouttava estää liikkumisen. 3 lääkettä auttaa sydäntä, joka onneksi lyö omassa rytmissään. Yksi pitää unessa ja vie kivut. Lisäksi nesteitä ja ravintoa. Poski on jo lämpöisenpi, muistan että ruumiinlämpö laskettiin 24 leikkauksen ajaksi, nyt noussut  31asteeseen. Kaikki näyttää paremmalta, hengityskin normaalilta, auttaahan sitä kone. Oma pää toimii taas. Nyt kun yö menisi hyvin.



5 kommenttia:

Viljan äiti kirjoitti...

Voi :( Niin tutulta kuulostaa. Rukoilen Toivolle voimia leikkauksen jälkeiseen yöhön.

"Kun sade lyö ikkunaa vasten
ja ulkona hämärtää.
Niin suojelusenkeli lasten
ei luotasi etäälle jää.
Kun ilta on pimeimmillään,
kuu pilven taa piiloutuu.
Kun uni ei saapuisi millään,
hän luoksesi laskeutuu.
Ja hämärän hiljaisuuteen
hän rauhaansa hengittää.
Hän laskeutuu levottomuuteen,
hän vierelles valvomaan jää.
Niin lähellä taivas on maata,
niin lähellä sydän lyö.
Ei enkeli uupua saata,
niin lämmin on ilta ja yö."

Voimia vanhemmille <3

Itkien,

Noora

Anonyymi kirjoitti...

Voi pientä <3!
Toivon kovasti että jokainen uusi päivä olisi edellistä parempi!
Voimia ja haleja <3 teille kaikille!
Terv.Piia

Anonyymi kirjoitti...

En löydä sanoja, vain kyyneliä. Onneksi kaikki meni hyvin, päivä kerrallaan kohti parempaa. Ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan tällaista lapsensa kohdalla. Tuntuu niin avuttomalta, kun haluaisin teita kaikkia auttaa, mutta en siihen kykene. Haleja Marikalle ja Toivolle!!! Sari

Anonyymi kirjoitti...

Itkien luen mitä kaikkea jouduttekaan kestään.Sanoja ei löydy, kyyneleitä vain. Oman lapsen kanssa kestetyt sairaala reissut tuntuvat mitättömiltä Toivon tarinaa seuratessa..mitä kaikkea ihminen joutuukaan kestämään. Voimia ja jaksuja <3 Susanna

Anonyymi kirjoitti...

Joka päivä luemme Toivon tarinaa ja rukoilen voimia Sinulle Marika ja koko perheelle ja etenkin Toivolle voimia jaksaa.Mieleen tulee niin elävästi oman lapsenlapseni sydänleikkaus.Nykyään lapsi on jo melkein 14v. Kyllä kaikki menee parhain päin, Näin uskotaan ja rukoillaan.Voikaa hyvin.T Maisa ja Osku