Kello neljän vierailulle päästiin sitten katsomaan poikaa. Itsellä jo parempi olo eikä kyyneleet nouse enää silmiin. Siellä pieni makaa, nesteistä turvonneena, saturaatiot 70 luokkaa. Silittelen toista pari tuntia, juttelen hoitajan ja lääkärin kanssa, opin paljon uutta. Lääkkeet on voimakkaita, tulee väkisin mieleen tunteeko toinen edes, että silitän? Kukaan ei tiedä, joten jatkan ja puhelen samalla miehen kanssa. Toivottavasti Toivo tuntee jollain tapaa, että ollaan siinä. Rinta päästään sulkemaan ehkä vasta viikon päästä, siihen asti pidettävä unessa. ehkä mä totun siihen mennessä elottoman oloiseen poikaani. Tekisi mieli kaapata toinen syliin. Ehkä sitten muutaman viikon päästä.
5 kommenttia:
Tulee vahvasti omat muistot mieleen kahden vuoden takaa. Kuvasta erityisesti.
terv.Marjo,Maisan 2v1kk, äiti
Hidasta mutta varmaa toipumista! Ensimmäinen vuorokausi laikkauksen jälkeen on kriittisin. Joka päivä tulee pieniä edistysaskelia. Lääkkeitä vähennetään ja maitojakin aloitellaan aika pian. Kun lihasrelaksantti lopetetaan, niin vauva jo niin paljon enempi omalta itseltään. Se siis lopetetaan ennen kuin anestesia puretaan. Paljon voimia kävelemällenne tielle. Toivotaan monta pikkuista ilon aihetta tälle päivälle!
Pusuja Toivolle,
Noora ja Vilja
Marjo ja Noora, teistä on niin ihana kuulla. Muistaa että joku muukin ollut samassa tilanteessa ja selvinnyt, välillä niin toivoton olo. Varsinkin kun teholla potilaat vaan vaihtuu ja me pysytään. Eiköhän se tästä pikkuhilaa.
Enkeleitä suojelemaan ja kovasti voimia Helsinkiin pienelle Toivo pojalle <3 .
Terveisin: Minna S, Mella 7,5kk (HLHS) tytön äiti
Paljon voimia ja suojelusenkeleitä Toivo-murulle toipumiseen ja teille vanhemmille jaksamista sairaalaelämään. Muistan kuinka vajaat vuosi sitten olimme Emman ekassa leikkauksessa ja se pelko miten pieni toipuu. Olette olleet kovasti ajatuksissa.
terveisin Katja ja Emma kohta 1v, HLHS
Lähetä kommentti