torstai 28. heinäkuuta 2011

13. päivä

Aamulla nukuin pitkään ja odottelin tyttöjen tuloa tänne Vantaalle. En siis lähtenyt vierailulle vaan soittelin sairaalalle puolenpäivän paikkeilla. Yö ja aamu ei ollut mennytkään kauhean hyvin vaan Toivo oli kipuillut yöllä paljon ja oli päätetty laittaa poika kunnon uneen ja antaa lihakset rentouttava lääke. Aamulla sydämen ultrassa oli paljastunut nesteen kertymistä sydämen alueelle ja Toivo sai uuden dreenin kylkeensä, jotta nesteestä päästään eroon. 

rintalasta suljettu, tässä kuvassa ei ole vielä dreeniä kyljessä.


Päivällä sitten vierailulle koko perheen kanssa. Mean ei tarvinnut sanoa kuin yksi sana kiivettyään sängyn viereen niin Toivo avasi silmät ja ihmetteli tyttöjä silmät pyöreinä. Tytötkin olivat paljon rohkeampia kuin viimeksi ja silittelivät veljeä reippaasti päästä. Lääkäri kävi juttelemassa ja kertoi veren kulkeutuvan niin kuin pitääkin ja hapen menevän hyvin kudoksiin. Lääkkeitä pyritään pikkuhiljaa vähentämään ja hengityskonetta säätämään pienemmälle. 





Äidinmaidon rasvat eivät imeydy oikein ja imusuonet erittävät nestettä sydämenalueella. Nyt Toivo saakin erityismaitoa, vaivan pitäisi mennä aikanaan ohi. Sitä kauan siinä menee ei tiedetä. Nestettä ei pitäisi enää tulla lisää, kunhan äidinmaidot saadaan elimistöstä pois. Minä jatkan pumppaamista vaikka motivaatio meni täysin. Mietin josko antaisin tämän aikaisen maidon lahjoitukseen vai pakastetaanko Toivolle.



Kävin vielä myöhemmin yksinäni. Sitten Toivo ei enää ollutkaan niin hyvän tuulinen kuin tyttöjen aikana, vaan selvästi kipeä. Kulmat oli kurtussa, suu välillä alaspäin, välillä äänetöntä itkua huutaen, hengitys tiheää. Hoitaja antaa lisää morfiini. Minä silitän poskea ja vakuutan että kohta helpottaa, jaksa vielä hetki kulta. Sitten on pakko pelkurimaisesti lähteä. Oman lapsen tuska on kamalaa, varsinkin kun et voi ottaa syliin ja heijata, näyttää kuinka paljon oikeasti rakastat.

5 kommenttia:

Rouva S kirjoitti...

Voimia <3 Olen täällä käynyt useaan otteeseen lukemassa ja nyt viimein jätän kommenttia.

Pieni Toivo on ajatuksissa.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia <3 Cylus-dietti myös meille tuttua :(

-Jenni-

Anonyymi kirjoitti...

Voimia teille kaikille vaikka itkien kirjoitankin niin silti uskon ksiken menevän hyvin.Tulkaa onnellisina kaikki kotiin . Halauksin. Maisa ja Osku

Viljan äiti kirjoitti...

Voi Toivo! Paljon voimmia parantumiseen. Tuommoista se välillä on siellä Helsingin päässä. Toivottavasti huomenna kuulemme parempia uutisia! Asiat kun tuppaa muuttumaan siellä niin nopeasti, myös parempaan päin.

Tärkeintä ei ole,
että vauva on terve.
Tärkeintä on jäädä henkiin.
Tärkeintä ei ole saavuttaa
neuvolakirjan jokaista
...kohtaa "normaaliin tahtiin",
vaan olla
oman neuvolakirjansa Indiana Jones,
Oman elämänsä sankari
ja vähän muidenkin.
Aika paljon muidenkin.

Tärkeintä ei ole olla sitä,
mitä muut toivoivat,
luulivat tai odottivat.
Tärkeää ei ole olla
kummankaan näköinen.
Tärkeää on olla
oman itsensä näköinen
ja pitää vahvasti
kaksin käsin kiinni siitä,
mitä elämäksi sanotaan.

Tärkeintä on olla
yhdessä ja jaksaa.
Olla paikalla silloin,
kun välittämistä jaetaan.
Tärkeintä on kuulua johonkin
ja hengittää samaan tahtiin
sen porukan kanssa,
jota myös perheeksi kutsutaan.

Äidille ja Isälle paljon Voimia <3 Ajattelen teitä kovasti,

Noora ja Viljukka

ps. Pakasta vaan ne maidot, ovat kuumaa kamaa sitten kun Toivo taas sietää niitä. Ja saat jatkaa maitohuoneterapiaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Pieni Toivo-vauva on joka päivä minun ajatuksissani .
Hyvää vointia kaikille ja jaksamista .
T. Anna-Liisa