16. päivä

Yksi suuri askel taas otettu eteenpäin. Toivo oli aamulla irroitettu hengityskoneesta ja tilalla on nyt ylipaineletku. Äiti ja isi ovat iloisia, mutta Toivo itse inhoaa koko kapistusta. Kiukunnut koko päivän ja huudellut käheällä kurkullaan, tuttikaan ei kelpaa millään. Koko härveli näyttää musta pahemmalta kuin hengityskone, narut kiristää poskissa niin pahan oloisesti.

Morfiinia oli viimeyön ja tämän päivän aikana vähennetty, nyt illalla annos oli enää 0,5ml/h eikä ylimääräisiä paukkuja ole tarvinnut antaa. Muutenkin lääkkeet vähentyneet huimasti nyt menee enää jatkuvalla syötöllä primacor(?) sydämentukilääke ja morfiini sekä perusrasvat ja ravintoliuos (joita mä en laske lääkkeiksi). Erikseen päivän aikana suoneen laitellaan; marevan (verenohennuslääke), nesteenpoistolääke, disperin (estämään veren hyytymistä), antibiootti ja pari vatsaa rauhoittavaa. Siis "vaan" kymmenen, tuntuu niin vähältä tuon aikaisemman lääkearsenaalin jälkeen, mutta näin terveenä kun ajattelee niin on aikas huikea määrä kaksi viikkoiselle.

Tänään siis hyvillä mielin. Meakin reippaana isosiskona vei Toivolle hevosensa unikaveriksi ja lauleli prinsessa laulua oli myös kovasti sitä mieltä, että nyt Toivo paranee kun sai maitoa. Jaksoi olla sängyn vierelläkin ennätykselliset 30 minsaa. Me ollaan taidettu onnistua löytään hyvä sairaala rytmi.

Illalla yöhoitajan totesi, että muutaman päivän päästä sitten osastolle(!!) kovasti sitä toivoo, mutta silti kauhulla odotan, teholla kun kaikki on niin valvottua. Jospa autoonkin tulisi sitten vähemmän kilometrejä, tällä viikolla ajettu 400km vantaa-sairaala-vantaa väliä. Ilmankos sujuu tuo ajaminen täällä jo ihan leikiten.