Tytöt lähtivät isin kanssa takas talolle syömään ja Toivokin rauhoittui nukkumaan. Heräsi tunnin päästä itkuisena, sai panadolia ja kun ei sekään auttanut niin morfiinia. Itkua riitti lääkkeistä huolimatta ja vasta kun maitoa oli mennyt jonkin aikaa massuun niin poika rauhoittui. Voiko olla totta, että itkisi nälkäänsä? Sitten taas vauhtia riitti. Virtaa tuntuu olevan enemmän kuin ennen, pieniä lepo taukoja ei tunnu enää tarvitsevan.
Lisähappea vähennelty osastolla reippasti, teholla meni vielä eilen 3l niin illalla meni enää alle 1. Lääkkeitä meneekin sitten komeasti. Primacor jatkaa vielä suoraan suoneen ja myös nesteitä menee vielä. Lisäksi spiresis, furesis, marevan, revation, joku vatsansuojalääke ja kortisoni. Muitakin voi olla, nämä meni nyt illalla, huoh mikä arsenaali tädillä oli ruiskuja mukanaan. Primacoren ja kortisonin pitäisi ainakin loppua sairaalassa.
ps. huomatkaa pojan ihanat pinkit vaateet, mitkä on sata senttiselle tarkoitetut
3 kommenttia:
Mikä toipumisen voima ja elämänilo tuossa valloittavassa pienessä pojassa on ! Ja vaaleanpunainenkin pukee häntä <3
Ihana lukea noin huimasta toipumisesta!
siis aivan mahtava kuva tuo missä pikku herra on sun sylissä ja iso siskot kattelemassa ;)
Lähetä kommentti